Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma, ei arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen. Se on perinteisesti seurakoira, mutta aktiivisena koirana siitä saa helposti myös monipuolisen harrastuskoiran, vilkkaus ei kuitenkaan tee siitä kaikkein helpointa koulutettavaa. Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira, vaan on mieluumminkin aktiivinen ja reipas lähes väsymätön aktiivisen ihmisen toimelias seuralainen. Kääpiöpinseri ei myöskään kaihda isojakaan koiria kavereinaan, kunhan se saa pienestä pitäen tavata myös kookkaampia lajitovereitaan.
Kääpiöpinserillä löytyy myös luonnetta puolustaa itseään, isäntäänsä ja reviiriään ja tarkkaavaisuutensa puolesta se sopii “vahtikoiraksikin”. Kääpiöpinseri on pienennös (25-30cm) pinseristä ilman kääpiömäistä olemusta. Kääpiöpinseri on rakenteeltaan elegantti ja neliömäinen. Pitkänomaisessa voimakkaassa päässä on suhteellisen korkealle kiinnittyneet joko luonnonpystyt tai lupat korvat. Niskakyhmy ja niskakaari ovat selvät, kaula jalo ja riittävän pitkä, eturinta on hyvin kehittynyt, rintakehä kohtuullisen leveä, poikkileikkaukseltaan soikea ja oikein kaartuneena kyynärpäihin ulottuva. Selkä on lyhyt, kevyesti laskeutuva, säkäosa voimakas, lanne lyhyt ja lantio kevyesti pyöristyvä. Syvä rintakehä ja lyhyt lanne antavat vaikutelman tiiviistä koirasta. Kääpiöpinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat hyvällä askelpituudella.
Terveys
Kääpiöpinseri on keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Vuodesta 1990 lähtien on tutkittu silmiä ja tehty polvitarkastuksia. Silmien osalta on löydetty joitakin perinnöllisiksi todettuja sairauksia ja polvitarkastuksissa on ilmennyt joillakin yksilöillä patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa), mutta ei hälyttävässä määrin.
Teksti: Satu Tupeli / Suomen Kääpiöpinserit ry